Paluu Goalle

Joka vuosi olen laittanut talvilomani vuoden alkuun ajatuksena matkustaa Goalle ystäviä tapaamaan, mutta vuodet ovat juosseet enkä ole matkaan lähtenyt. Alkukesällä tyttäreni Meri ehdotti, että lähtisimme vihdoin reissuun ja innostuin ajatuksesta sillä olemmehan aina olleet hänen kanssaan yhdessä Goalla.

Tutkin eri vaihtoehtoja matkustamiselle ajatuksena ensin varata lennot ja hotelli erikseen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä kertaa oli parempi ottaa Aurinkomatkojen valmis matka. Aurinkomatkat lentää suoraan Dabolimin lentokentälle Goalle ja näin ei tarvinnut tuhlata lomapäiviä matkustamiselle kun aikaa oli vain kaksi viikkoa. Jos olisimme lentäneet Delhiin taikka Mumbayhun niin olisimme tarvinneet enemmän aikaa matkustamiseen. Matka tuli siis hiukan kalliimmaksi näin, mutta ajassa voitimme.  Lisäksi katsoin hotellien hintoja ja hämmästyin, että hinnat olivat melko kalliita niissä hotelleissa jotka minua kiinnosti. Hintaero arviolta oli siis vain n. 200 e kun otimme Aurinkomatkojen matkan. Lisäksi meillä oli hotellissa Deluxe huone joka maksoi 100 e enemmän per henkilö. Syy miksi meillä oli tuo kalliimpi huone on se, että halusimme kaikki samaan huoneeseen sillä tyttäreni lapsuudenystävä Kiia lähti mukaamme reissuun. Valitsimme hotelliksi Casa Severinan joka osoittautui hyväksi valinnaksi.

Kun matkavaraus oli tehty oli ennen reissua tehtävä viisumihakemus. Viimeksi reissasin Intiaan vuonna 2008 ja silloin piti laittaa raha kirjekuoreen ja lähettää hakemus Helsinkiin Intian suurlähetystöön. Nyt ei rahaa lähetetty vaan hakemuslomake löytyy sähköisesti suurlähetystön nettisivuilta. Melko paljon kysymyksiä ja aikaa vievä homma kun kirjoitin hakemukset kolmelle henkilölle. Mutta ei mahdoton tehtävä kun luki kysymykset useaan otteeseen. Kolmannen henkilön hakemuksen kirjoitin jo rutiinilla. Lomake piti tulostaa ja siihen liimata passikuva. Tavallinen kuva ei käynyt vaan siihen piti olla isompi kuva kuin normaali passikuva. Menimme sitten Sörnäisten metroaseman valokuvauskoppiin ja otimme viisumikuvan joka siellä oli valinnaisena vaihtoehtona. Omasta kuvastani tuli aivan hirveän näköinen,  mutta mitä väliä, pääasia että saatiin viisumit hankittua. Yhtenä aamuna lähdin sitten bussilla Kulosaareen Intian suurlähetystöön viemään papereita sillä viisumihakemukset jätetään sinne aamupäivän aikana. Hiukan jännitti miten löydän suurlähetystön, mutta bussipysäkki oli aivan lähellä rakennusta. . Minulta otettiin sormenjäljet ja valokuva papereita jättäessäni. Kaikkien hakijoiden ei tarvinnut olla mukana vaan riitti, että minä toimitin kaikkien viisumihakemukset suurlähetystöön. Viikon päästä sitten iltapäivällä lähdin hakemaan passeja ja viisumeja.  Huomioon tulee ottaa, että passin tulee olla voimassa puoli vuotta reissun jälkeen. Hiukan jännitti kun Kiian passi menee vanhaksi aika lähelle sitä puolta vuotta. Mutta aika riitti ja hän sai viisumin. Tosin lentokentällä passintarkastaja sanoi, että oli tosi hyvä kun olin hakenut viisumit itse suurlähetystöstä niin se oli liimattuna passiin, niin ei tulisi Intian päässä ongelmaa tuosta puolesta vuodesta.

Olin hyvin jännittynyt jo muutama päivä ennen reissua. Jännitti ajatus kaikkien vuosien jälkeen tavata ”poikani” Ramesh, hänen veljensä Gobal, beachschakin omistaja Mathew ja Sun. Vävypoikani Anders lähti viemään minua lentokentälle ja matkalla haimme mukaan Merin ja Kiian. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin, lentoon oli aikaa n. kolme tuntia ja jännittyneenä halusin varmistaa että pääsimme lentokentälle ja kaikilla passit mukana. Sitten huokaisin helpotuksesta ja kävimme lentokentän pubissa ottamassa oluet ja minä kuoharin. Matka saattoi siis alkaa!

Olimme Goalla 2 – 17.1.2017

 

Lensimme Finnairin lomalennolla ja välilasku oli Dubaissa. Minulle oli yllätys ettei meitä päästetty koneesta siellä ulos vaan odotimme kunnes kone oli tankattu ja pääsi jatkamaan matkaa. Olen pari kertaa aiemmin lentänyt Goalle Dubain kautta ja silloin piti mennä ulos koneesta ja vietimme muutaman tunnin aikaa shoppailemassa Dubain lentokentällä. Mutta näin voitimme ajassa kun pääsimme heti jatkamaan matkaa. Kun konetta tankattiin, niin jokaisen piti istua paikallaan turvavyö auki. Hetken oli melko epämiellyttävä kerosiinin haju koneen sisällä. Koneeseen tuotiin vielä ruuat ja juomat ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Lento Dubaista Goalle kesti 3,5 tuntia joten nopeasti meni matka.

Lentokentälle saavuttaessa Dabolimissa vaihdoin 100 e Intian rupiaan Sain 6300 rupiaa. Mietin onko kurssi hyvä vai huono. Jännitystä oli etukäteen aiheuttanut Intian pääministerin päätös ottaa 500 rupian ja 1000 rupian sekä 2000 rupian setelit pois käytöstä aivan yhtäkkiä. Uudet setelit eivät olleet vielä muutama viikko ennen reissua tulleet painosta. Forexista Helsingin rautatieasemalla neuvottiin vaihtaman dollareita, mutta onneksi poikani Rames oli soitellut skypepuheluja minulle ja kertonut että euro on kovemmassa kurssissa eikä kannata dollareita ottaa mukaan. Hän vakuutti, että älä huolehdi äiti, saat kyllä vaihdettua rahaa. Pikkuhiljaa oli Goalle alkanut tulemaan uusia seteleitä. Lisäksi oli pääministeri antanut määräyksen, että turistit saivat nostaa pankkiautomaatista 27 e/päivä mikä aiheutti itselleni paineita, että miten pärjäämme niin pienellä rahalla kaksi viikkoa. Mutta sitten rajaa nostettiin ja sai nostaa 60 e päivässä.

Majoituttuamme hoteliimme olimme tyytyväisiä huoneeseemme. Huone oli iso ja lisävuodekin mukava. Huoneemme sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa uima-altaan vieressä. Hotellin nimi on Casa Severina. Hotellin henkilökunta on todella ystävällistä. Hotellissa on wi-fi mutta se toimi ajoittain. Lisäksi he unohtivat kertoa saavuttuamme, että salasana vaihdetaan kerran viikossa. Mutta pääasia oli että pääsi välillä somettamaan. Heart Rock rantaschakissä on myös wi-fi ja se toimii paljon paremmin kuin tuo hotellin.

Lähdimme sitten rannalle ja löysimmekin reitin, mutta yllätys oli, että hotelli sijaitsikin Calanguten rannan vastakkaisella suunnalla kuin mitä Heart Rock beachschak minne olimme matkalla. Ramesh yritti puhelimessa selittää, että se sijaitsee Calanguten rappusten lähellä, mutta  koska olimme väsyneitä ja janoisia niin kävely tuntui pitkältä ja sanoin soitettuani Ramekselle, että hän tulisi etsimään meidät. Menimme erääseen beachschakkiin istumaan ja juomaan uupuneina. Ramesh tulikin paikalle ja selvisi, että Heart Rock olikin siinä aivan lähellä. Oli ihana nähdä Ramesh näiden vuosien jälkeen. Toin hänelle uuden Huawey kännykän, koska hän oli kysynyt voinko tuoda hänelle kännykän joka on ohut.

 

 

 

 

Juotuamme Ramesh ohjasi meidät Mathewn beachschakkiin ja oli aivan ihana tavata taas Mathew ja Sun sekä Gobal. Ramesh ei työskennellyt enää rantabaarissa vaan lähellä Elinas baaria olevassa alkoholimyymälässä. Hänellä oli hieno jeeppi jolla hän kuljetti juomia rantaabaareihin.  Mutta tässä vaiheessa me emme ajatelleet muuta kuin että rantatuoliin makuulle ja veteen uimaan! Olin taas Goalla!!

 

 

Illemmalla lähdimme etsimään pääkatua tarkoituksena etsiä rahanvaihtopaikka. Opas joka oli käynyt pikkubussissamme lentokentällä oli sanonut että rahaa voi vaihtaa ihan joka paikassa. Yllättäen näin ei ollutkaan. Kyselimme ja kyselimme mutta kaikki pikkukaupat vastasivat ettei ole rahanvaihtoa. Kiia lopulta vaihtoi rahaa eräässä räätäliliikkeessä ja sai 100 e:lla 6200 rupiaa. Seuraavana päivänä juttelin rahaongelmastamme Gobalin kanssa ja hän sanoi soittavansa ystävälleen. Niin meille järjestyi rahanvaihto eli annoimme Kiian kanssa kumpikin 100 e Gobalille ja hän lähti skootterillaan vaihtamaan rahat meille. Sain 100 e:lla 6400 rupiaa. Ihanaa kun on ystäviä hädässä! Muutaman päivän päästä hotellimme lähellä olevan pikukaupan pitäjä kysyi tytöiltä mistä olemme ja että hän antaisi rahanvaihdossa meille paremman kurssin kuin muut eli 6600 rupiaa. Hänen kaupan ulkopuolella oli isot kyltit ettei rahanvaihtoa. Mutta kun hän kuuli että olemme Suomesta, niin jäykkyys muuttui iloiseksi ja siinä sitten vaihdoimme koko loman ajan rahaa samalla kun ostimme vettä ja lisää aurinkorasvaa ym.

Koska olimme tyttäreni Merin kanssa jo neljättä kertaa Goalla emme tehneet retkiä lähiympäristöön. Kävimme toki Anjunan hippimarkkinoilla ja Saturday Nite marketissa. Hippimarkkinat olivat aivan samanlaiset kuten yhdeksän vuotta sitten. Otimme kulkuvälineeksi tuktukin ja se maksoi 250 rupiaa. Istuin hiukset pystyssä kyydissä ja katselin kauhistuneena kun hän pujotteli hurjaa vauhtia autojen välissä väistellen. En muistanutkaan että kulkeminen oli noin hurjaa, mutta samalla niin hauskaa kun eläytyi liikenteen mukaan. Kuljettaja oli tyytyväinen kun annoin 300 rupiaa hänelle käteen. Markkina-alueelle astuessa myyjät lyöttäytyivät seuraamme, mutta jatkoimme kävelyä sinnikkäästi eteenpäin. Ensimmäinen ostos tytöillä hippimarkkinoilla oli aurinkolasit ja lisäksi Kiia shoppaili pieniä matkamuistoja. Minä tein ihanan löydön kun ostin Ganesha 2017 seinäkalenterin.   Markkinakuja jota pitkin kävelimme tuolla Anjunassa tuntui tutulta vaikka vuosia oli kulunut viime reissusta. Hirvittävä jano iski ja lähdimme rannan suuntaan katsomaan löytyykö tuttua rantakahvilaa.  Löytyihän sieltä kahvila vaikka en tunnistanut samaksi kuin aiemmilla reissuilla. Istuimme rannalle ja tilasimme vesipulloja. Tarjoilija mahtoi ihmetellä tällaisia asiakkaita. Mutta jano oli niin hirveä.  Anjunan rannalla on hauskan näköinen rinkkareissaajien majoitusmökki kuten kuvassa näkyy. On varmaan mahtavaaa nukkua tuollaisessa ja kuunnella meren ääniä. Hämmästyin kun paikalle ilmestyi pieni tyttö joka käveli narua pitkin. Aiemmilla reissuilla on myös ollut tyttö mutta paljon pienempi, en usko että oli sama tyttö sillä siitähän on yhdeksän vuotta aikaa kun viimeksi täällä oltiin.

 

Lähdimme kävelemään takaisinpäin ostoskujalle. Tytöt pysähtyivät katselemaan vaatteita ja samassa kojujen läpi tuli iso lehmä ja myyjän vaatteet jäivät kiinni sen sarviin ja putosi pitkin maata. Kiia ei huomannut kun lehmä oli hänen selän takana enkä ehtinyt varoittaa kun se tökkäsi Kiian takapuolta sarvillaan. Se yritti ilmeisesti ajaa kärpästä pois, mutta osui vahingossa Kiian. Onneksi se oli vain pieni tökkäisy 🙂

 

Toiset tärkeät markkinat mitä emme voineet tietenkään jättää väliin ovat Saturday Nite market joka oli siirtynyt toiseen paikkaan eli  saman tien varteen kuin Anjunan hippimarkkinatkin, mutta ennen sitä.  Yllätys oli ettei Saturday Nite markettiin saanut sisälle viedä vesipulloja ja jouduimmekin jättämään kaksi täyttä pulloa ulkopuolelle mistä ne olivat hävinneet kun poistuimme. Alue oli hyvin siisti ja siellä oli esiintymislava jossa esiintyjä soitti ja lauloi. Ostin sieltä Merille Tiibetiläisten myyjien paikasta hopeisen kaulakorun jossa keltainen kivi.

Kävimme Merin kanssa Saturday night marketissa toisenkin kerran seuraavalla viikolla. Kun Anjunan hippimarkkinat ovat perinteisesti keskiviikkoisin niin tämä on aina lauantaisin. Meri osti mausteita ja teetä ja minä muutaman pasminahuivin.

 

Calanguten market roadin eli pääkadun läheisyydessä on lemppari ostospaikkani eli Tiibetiläisten marketpaikka ja sieltä ostin lapsenlapsille pienet hopeiset korvakorut, itselleni sinisen kaulakorun ja Merille hänen haluamansa rannekorun jossa ketju joka johtaa sormukseen ja siinä ametistikivi. Tämä paikka on sellainen missä viihdyn aina uudestaan ja uudestaan katselemassa kauniita hopeakoruja. Meri osti täältä alkupäivinä täysin samanlaisen pasmina huivin kuin hänellä on joskus ollut ja kadonnut edelliseltä reissulta.

Minun tytär Meri on selvästi Koirakuiskaaja sillä meidän rannan omat koirat ja myös kävelessämme muualla koirat seurasivat häntä joka paikassa.  Merin koiria meidän rannalla on Manu, Mauno ja Pena. Kiian koiran nimi on Hombre.  Koirat olivat aina Merin lähellä, joko hänen vieressä taikka hänen aurinkotuolinsa alla. Koirat ovat hyvinvoivan näköisiä ja niistä huolehditaan. Rameksen veli Gobal ruokkii niitä ja antaa vettä. Tuossa kuvasarjassa viimeinen koira on minun lempparini Herttuatar ja haluaisin niin tuoda sen kotiin Suomeen mutta onneksi Gobal pitää hänestä hyvää huolta. Herttuatar odotti pentuja meidän Goalla ollessa ja eräänä aamuna arvelimme pentujen syntyneen, mutta emme lähteneet etsimään niitä sieltä missä arvelimme missä pesä oli hiukan Heart Rockin takana kauempana mistä kaikki koirat yleensä aamuisin tulivat kun menimme rannalle.

Eräänä iltana tullessamme hotellihuoneeseemme tytöt huomasivat katonrajassa uuden asukkaan huoneessamme. Olimme nähneet huoneessamme salamanterin seinää pitkin kiipeilemässä mutta nyt meillä oli iso hämähäkki katon rajassa. Kävin hotellin vastaanotossa kysymässä onko se vaaraton ja ihmettelin vastaanoton nuoren naisen ilmettä kun hän tajusi, että meillä on hämähäkki sisällä. Hän hälytti puutarhamiehet paikalle jotka tulivatkin luudalla hätistämään hämähäkkiä. Hämähäkki juoksi kuitenkin piiloon verhon suojaan ja pojat joutuivat repimään koko verhon ales ja olin varma ettei hämähäkkiä löydy mutta sieltä se sitten löytyi ja saatiin ulos. Tosin se raukka varmaan järkyttyi tuosta kohtelusta koska se ei selviytynyt kun kävi pihalla tarkistamassa ja vei sen sitten salamanterin pesään joka kuulema oli siinä huoneemme lähellä hotellin ympäri menevässä muurissa. Kysyin vielä uudestaan hämähäkin myrkyllisyydestä ja minulle vastattiin, että sen purema saattaa aiheuttaa pahaa ihottumaa. Joten onneksi tytöt huomasivat sen huoneessamme. Tosin Merillä oli ollut kummallisia punaisia paukamia joista luulin hänen olevan allerginen hyttysen puremille mutta eihän sitä tiedä vaikka hämähäkkin olisi ollut jo kauemmin meidän vieraanamme….

 

 

 

 

 

Kävimme rannalla joka päivä. Oltuamme muutaman päivän siellä alkoivat kaikki Heart Rockin nuoret miehet kutsumaan minua Mamaksi. Raj joka on alla olevissa kuvissa Merin kanssa laittamassa paikalleen aurinkovarjoamme sanoi minulle, että: Mama you touch my heart. My mother is my God and she is always first but you are after her.  Hän on kotoisin Himalayalta eräästä kylästä ja sanoi, että olemme aina tervetulleita vieraaksi hänen kotiinsa. Hän lupasi viedä minut vuorille vaeltamaan ja haluaa näyttää eräässä luolassa suuren Ganesha-patsaan.

 

 

 

 

 

Mathew on Heart Rock schakin omistaja ja hänet olen tuntenut jo vuodesta 2005 kuten Rameksenkin ja Gopalin sekä Sunin.  Mathew on myös hyvin rakas ystävä minulle. Selvisi pian, että meillä oli ihan omat hinnat rantabaarissa ja sekin kosketti sydäntäni. Mathew huolehti myös lauantaiöisin, että rantabaarin nuoret miehet saattoivat meitä rantaviivaa pitkin kohti hotellia, koska silloin pimeällä rannalla oli paljon lomailevia humalaisia intialaisia miehiä.

Intia on ollut sydämessäni heti ensimmäisestä matkastani alkaen, pidän mielenkiintoisesta kulttuurista, musiikista, ruuasta, meren rannasta mutta kaikkein eniten minua koskettaa Intiassa nuo ihanat ystävät. Intialaiset ovat sydämellisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Tunnen olevani heidän perheenjäsen kuten Gopal sanoi.  Minulle niin rakkaita ovat Mathewin ja Rameshksen sekä tämän isonveljen Gopalin lisäksi Raj, Rinku, Manish, Susanta ja Farood sekä nuoremmat pojat jotka yleensä olivat keittiön puolella. Gopalin vaimo Savita on kuin pikkusisko minulle ja tunnen kuuluvani heidän perheeseen. Yhtenä päivänä istuin Savitan kanssa aurinkotuolilla kun heidän pikkupojat tulivat koulusta. Toinen pojista juoksi suoraan äidin syliin ja hämmästyin kun toinen pojista juoksi suoraan minun syliini. Gopal kertoi, että hän oli edellisenä iltana näyttänyt kuvia minusta ja Meristä ja kertonut meistä pikkupojille.

Olin lukenut Trip Advisorista ennen matkaamme, että Goalla on nykyään Mall ostoskeskus. Yhtenä päivänä kävimme sitten katsomassa sitä. Viimeinen kuva on ostoskeskuksen sisältä. Kuvassa vasemmalla ja oikealla puolella oli pieniä kauppoja. Paikalla oli yksi mies huolehtimassa kaupoista. Hän laittoi valoja tai oli muuten lähellä kun kiersimme kaupasta kauppaan. Mitään emme ostaneet. Samaa tavaraa on halvemmalla Market roadin kaupoissa.

Heart Rock beach schakissa on barbeque ilta perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Silloin Gopal joka on kokkina siellä grillaa tuoretta kalaa suoraan merestä. Gopal on todella hyvä kokki sillä kaikki mitä söimme maistui todella hyvältä. Huomasin, että hän huuhtelee kalat pullovedellä mikä on hyvä juttu meidän kannalta.

 

Meillä oli muutamat tutut paikat entisiltä matkoilta ja kävimme uskollisesti nytkin niissä samoissa. Elinas Bar and Restaurant joka aiemmin oli nimellä MR on tuttu jo vuodesta 2005 ja siellä olen aina ensimmäisenä kertana reissulla syönyt ihania tiikerirapuja. Siellä saa myös hyvää perunamuussia jonka päällä paistettua sipulia kuten tuossa viimeisessä kuvassa tässä alempana näkyy. Lapsille on tarjolla lihapullia mikäli matkustaa pienten lasten kanssa, tosin kyllähän aikuisetkin syövät lihapullia, mutta itse haluan nauttia intialaista ruokaa kun olen reissussa täällä.

Halusin myös syömään Tibetian kitcheniin kuten olimme aiemmillakin reissuilla tehneet.  Emme meinaneet millään löytää tuota tiibetiläistä ravintolaa, mutta lopulta se löytyi. Ravintola sijaitsee hiukan ennen Calanguten rappusia pääkadulla vasemmalla puolella. Siinä on hiukan epämääräisen näköinen kuja jolle tulee astua ja ravintolan kyltti näkyykin siitä. Siellä on hyvä ruoka ja ystävälliset samat omistajat kuin vuonna 2005.  Kysyinkin meidän tarjoilijalta jos hän muistaa sitä tyttöä, joka aina halusi syödä täällä tuoreita mansikoita kermavaahdon kera.

 

Tässä alla kuvia Gopalin valmistamista muista ruuista kuin noista kalaruuista mistä jo mainitsinkin. Lounaalla söimme usein salaatteja taikka keittoja ja ne olivat kaikki todella ihanan makuisia.  Gopalin tekemä valkosipuli-voi Naan leipä oli ehdottomasti paras mitä missään leipää söimme.

 

Rannalla joimme ihanan makuisia mansikka ym hedelmäpirtelöitä ym juomia. Aloitimme aamun aina juomalla Fresh Lime sodan sokerilla ja suolalla. Se auttaa aina vatsan tasapainoon ja estää vatsataudin tulemista. Tällä reissulla ihmettelinkin kun ensimmäistä kertaa emme Intiassa saaneet vatsatautia edes muutamaksi tunniksi niinkuin edellisillä reissuilla. Minulla oli mukana kuten aiemminkin lääkärin kirjoittama vatsa-antibiootti Ciprofloxyn joka on aiemmilla matkoilla auttanut tuohon vatsatautiin joka voi tulla pisarasta uima-altaalla, kuumuudesta sekä mausteisesta ruuasta. Ihmettelin kun emme saaneet sitä vaikka edellisestä matkasta on yhdeksän vuotta.

Yhtenä päivänä pääkatua pitkin kävellessämme huomasimme paikallisen Hesburgerin. Tytöt halusivat sinne syömään ja hetken arveltuamme minkälaisen seikkailun saamme siitä päätimme rohkeasti vatsatautia uhaten mennä kokeilemaan sitä. Paikka on erittäin siisti ja hampurilainen oli hyvä tosin melko tulinen minulle. Minulla tuntui huulet palavan jo hiukan tulisemmastakin ruuasta ja jouduin aina sanomaan että not so spicy kun taas Meri söi ihan hurjan tulista ruokaa ihmeekseni. Mutta tämänkin ruokakokemus oli oikein herkullinen.

Tytöt olisivat halunneet johonkin hoitoon, joita Goalla onkin runsaasti tarjolla. Itse otin rannalla kokohieronnan tyttäreni kanssa sillä Gopalin vaimo Savita hieroo meidän beach schakissä. Ruokapaikkamme Elinas barin (entinen MR)  vieressä on tarjolla jalkahoitoa pienten kalojen voimin. Tytöt halusivat kokeilla tätä hoitoa joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Pääkadun varressa kävellessämme huomasimme houkuttelevan näköisen kakkukaupan ja kävimmekin siinä pari kertaa ostamassa muutaman palan jotka söimme siinä kadulla kävellessä. Mietin uskallammeko tuota herkkua maistaa kun ne olivat lasitiskillä esillä kuumuudessa. Mutta emme saaneet edes vatsannipistelyä herkuttelun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Rakastan Goan auringonlaskua.  On myös ihana istua illalla rannalla kuuntelemassa miten aallot lyövät pimeässä rantaan. Pöydillä palaa kynttilät tunnelmallisesti ja hyvä musiikki soi schakissä taikka sitten välillä kuuluu vain meren äänet hiljaisuudessa.

 

 

https://youtu.be/fcHgo6EKIzk

 

Kaksi viikkoa meni todella nopeasti ja toiseksi viimeisenä iltana Mathew tarjosi meille Barbeque illallisen juomineen. Vähän alkoi jo olemaan haikea olo mutta viimeinen ilta oli todella surullinen ja olotila haikea. Kyyneleet olivat silmissä kun ajatteli ettei tiedä milloin taas saa tavata nämä ihanat ystävät Goalla Calanguten rannalla!

You really touched my heart and I feel that you all are part of my family!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s