Praha “Sadan tornin kaupunki”

 

Olin kuullut paljon hyvää Prahasta työkaveriltani ja mieleni alkoi tekemään nähdä tämä kuuluisa kaupunki. Minulle olisi vuosia sitten tarjoutunut tilaisuus matkustaa Prahaan, mutta jostain syystä jätin matkan väliin. Lasteni isän suku Zweygberg on aikoinaan lähtenyt Prahasta Suomeen, joten koin matkustavani lasteni sukujuurille. Matka oli edullinen sillä hotelli ja lento maksoi vain vähän yli 300 e per henkilö yhteensä. Hotelli on silti neljän tähden sillä se oli booking.com:ssa tarjouksessa.  Lähdimme ystäväni Pirkon kanssa innoissamme matkaan Perjantaina 3.6 klo 15 kotoa Raaseporista. Jätimme auton Lentoparkkiin ja saavuimme lentokentälle. Tsekissä ei silloisen tietomme mukaan käynyt eurot, joten menimme lentokentän rahanvaihtopisteeseen. Sen vieressä on muuten pankkiautomaatti jos matkustajien tarvitsee nostaa rahaa. Siinä vaiheessa Pirkko huomasi lompakon jääneen autoon koska hän oli Karjaalla nostanut pankkiautomaatista rahaa ja unohtanut laittaa lompakon laukkuunsa. Eihän siinä auttamut muu kuin minun jäädä jännittyneenä odottamaan ystävää, joka lähti Lentoparkkibussilla takaisin parkkipaikalle hakemaan rahoja. Eipä kestänyt kovin kauan kun hän jo tulikin iloisena lomapakon kanssa. Lentomatka Norwegianilla oli lyhyt vain 1,5 tuntia. Matka olisi sujunut muuten hyvin, mutta en ole ikinä ollut niin meluisassa matkaseurassa. Aloimme toivomaan, että meillä olisi ollut suuret korvaläpyt korvissa. Perillä otimme taksin viemään meidät hotelli Carusoon. Hotelli sijaitsi Prahan juutalaiskorttelissa ja siitä oli lyhyt matka joka paikkaan. Hotelli oli siisti ja siellä oli kauniita kristallikruunuja. Tulin huomaamaan, että Prahassa oli joka puolella toinen toistaan ihanampia kristallivalaisimia! Huoneemme oli yllättävän pieni ollakseen neljän tähden hotellin huone. Arvelimme meidän saaneen yhden hengen huoneen kahdelle, koska hotelli oli täynnä. Olisi pitänyt ottaa parivuode, niin olisimme varmaan saaneet ison huoneen kuten hotellin esitekuvissa näkyi:).

Aamupala hotellissamme oli runsas ja hyvä. Tarjoilijapoika kävi ystävällisesti kysymässä haluammeko erikoiskahvia. Itse en pitänyt kahvista Prahassa, koska se oli mielestäni vahvaa. Mutta hiukan vettä sekaan, niin sitä pystyi juomaan.

Aamulla oli tarkoitus lähteä Petris kukkulalle katsomaan nähtävyyksiä ja ystävällinen vastaanoton työntekijä Ben merkkasi meille karttaan paikat ja neuvoi, että raitiovaunu nro 22 lähtee Kaarlen sillan toiselta puolelta pysäkiltä. Lähdimme ulos hotellista tarkoituksena käydä ensin katsomassa Euroopan vanhinta synagoogaa joka sijaitsee hotellimme lähellä. Kävellessämme eteenpäin näimme erään kirkon ja menimme sisälle katsomaan, se oli todella upea. Sytytin lapsenlapsilleni kynttilät ja Pirkko omille lapsilleen.

Jatkoimme matkaamme ja menimme Vanhalle torialueelle. Kävimme katsomassa päivänvalossa kuuluisan Prahan astronomisen kellon.  Se on todella hieno.  Oli helppo löytää se torin kulmalta kun meni vain sinne missä oli iso joukko ihmisiä katsomassa samaan suuntaan.

Meillä meni koko päivä kävellessämme ristiin rastiin vanhan kaupungin kujia. Löysimme myös ostoskadun, jossa on kalliimpia liikkeitä kuten Lois Vitton ym. Siellä kävellessämme löysimme poikkikadun jossa oli torikojuja. Hedelmiä, magneetteja, nauravia noitia, taulupiirroksia ym.

Päivä oli kuuma, joten päätimme ravintolalounaan sijasta kokeilla paikallista nakkikioskia. Ostimme Old Praha makkaran sekä ranskalaiset perunat. Myyjätyttö oli aivan ihmeissään kun emme halunneet isoa sämpylää oheen. Makkara maistui maukkaalta, aivan erilaiselta kuin suomalaiset jauhomakkarat. Oluet kävimme nauttimassa ravintolan terassilla. Olut on todella hyvää. Itse miellyin sekä vaaleaan että tummaan. Pirkkokin joi seuranani olutta, vaikka ei muuten kuulema ole oluen ystävä.

Kävimme sitten hotellissa edestakaisin ja sitten takaisin Vanhan kaupungin torille.  Illemmalla  löysimme ihanan leivoskahvilapaikan torin laidalta eräältä sivukujalta.

 Se löytyy myös Facebookista https://www.facebook.com/PrazskaCokoladovaManufaktura/ ja he tekevät itse suklaan ja ihanat leivokset.

 

 

 

 

 

 

Kahvilassa kysyimme mukavalta tarjoilijatytöltä jos hän tietää missä on Hard Rock cafee ja sehän olikin aivan lähellämme kahvilarakennuksen toisella puolella.

WP_20160604_20_37_44_Pro

WP_20160604_014

 

Prahasta löytyy vielä vanhanajan puhelinkoppeja: Haloo Juhani miten siellä saaressa sujuu hommat?

 

 

 

 

Myöhemmin illalla eksyimme vanhan kaupungin kujilla Keskiaikaiseen ravintolaan. Jäimme ravintolan sisäpihan terassille kuuntelemaan rytmikästä orkesterimusiikkia ja tietenkin nauttimaan oluen. Sitten saimmekin viestiä ystävältäni ja kampaajaltani Mashalta, joka oli saapunut Prahaan myös. Sovimme tapaamisen Astronomisen kellon alla hänen ja hänen miesystävänsä Jarin kanssa. Siitä jatkoimme sitten matkaa toiselle sivukujalle ja istuimme erääseen ravintolaan oluille.

WP_20160604_035

Prahassa menevät ravintolat yllättävän aikaisin kiinni joten emme ehtineet kuin noin tunnin istua kun paikka meni kiinni. Eli n. klo 24 ei ravintolat saa myydä enää mitään. Myös ruokapalvelut loppuvat melko aikaisin ja se oli yllätys meille ensimmäisenä iltana kun olisimme halunneet syödä salaatin emmekä saaneet. Itse olinkin jo valmis nukkumaan koska  aamulla oli tarkoitus lähteä Petris kukkulalle. Toki siellä olisi ollut yökerhoja, mutta niihin emme tutustuneet. Mieluummin istuimme iltaisin torin ympärillä olevissa ravintoloissa yhdellä oluella katsellen ohikulkevia ihmisiä ja esityksiä torilla. Sinne kertyi iltaisin rumpusoittajia, tulitanssija ym joiden ympärille ihmiset kerääntyivät ympyräksi katsomaan.

https://youtu.be/clql8aUmaI4

https://www.youtube.com/watch?v=Ksyj_qHf-S0

Sunnuntaina päätimme sitten lähteä Petris kukkulalle, mutta kävimme ensin katsomassa pääsisimmekö sisälle Euroopan vanhimpaan juutalaiseen  Synagoogaan. Se oli kiinni lauantaina, kun yritimme mennä sinne koska heillä oli Sapatti.   Sinne oli sisäänpääsymaksu ja jos halusi kuvata sisällä, piti maksa pieni lisämaksu, jolla sai kuvaamisluvan. Synagooga on upea.

Synagoogan vieressä kadun päässä on myös juutalaisten museo. Emme käyneet siellä sisällä, mutta katselimme rauta-aidan takaa näkyvää vanhaa hautausmaata jossa on mustat hautakivet toinen toisensa päällä sekavan näköisenä. Se on aika jännän näköinen hautausmaa.

 

Ajattelimme sitten käydä toripaikassa ostamassa tuoreita mansikoita ym. mukaan Petris-kukkulalle, mutta emme löytäneetkään paikkaa. Olimme kävelleet niin monta kujaa ja katua että olimme jo aivan sekaisin suunnasta. Joten kävelimme takaisinpäin kohti siltaa jota ensin luulimme Kaarlen sillaksi. Olimme edellisenä päivänä käyneet katsomassa missä silta sijaitsee hotellimme lähellä ja erehdyimme luulemaan sitä Kaarlen sillaksi. Kävelimme sillan toiselle puolelle kunnes muistimme, että jostain kioskista piti ostaa ratikkalippu. Niin jouduimme kävelemään takaisin sillan toiselle puolelle jossa sijaitsi tällainen kioski. Siellä selvisi, että Kaarlen silta olikin eteenpäin. Lähdimme kävelemään ja löysimmekin tuon sillan ja jo kaukaa näki että olimme todellakin tulleet Kaarlen sillalle sillä siellä oli koko silta täynnä käveleviä ihmisiä ja hienoja patsaita. Päivä oli todella aurinkoinen vai liekö Kaarlen sillalla kummitellut sillä osa kuvista, mitä otin sillasta tai sillalta valottuivat pilalle. Hyvin outoa kun en ollut muuttanut kameran asetuksia. Silta on näkemisen arvoinen sillä siellä on paljon todella hienoja patsaita.

Kävelimme sitten sillan yli ja löysimme toiselta puolelta ratikkapysäkin. Tietenkin valitsimme väärän puolen ja hyppäsimme väärään suuntaan menevään raitiovaunuun. Siinä sitä oli nauramista kun ratikka lähti siihen suuntaan mistä olimme juuri tulleet. Mietin, että Helsingissäkin raitiovaunut kiertää ympyrää ja arvelin että niin tämäkin. Niinhän se tekikin mutta emme arvanneet kuinka pitkälle se ajoikaan päätepysäkille. Mutta tulipa siinä nähtyä Prahaa ihan toiselle laidalle. Päätepysäkillä jouduimme menemään ulos raitiovaunusta eikä kuljettaja ymmärtänyt englantia, onneksi puhun hiukan venäjää ja pärjäsimme sillä kielellä. Jäimme siis pysäkille odottamaan raitiovaunua joka kulkee takaisin Kaarlen sillalle ja oikealle pysäkille sekä siitä kohti kukkulaa. Meiltä tuhraantui tähän yli tunti aikaa, mutta vihdoin olimme menossa oikeaan suuntaan.

Raitiovaunussa aloimme ihmettelemään mistä tiedämme missä kohtaa kukkulaa meidän pitää jäädä pois. Onneksi siellä oli perhe joka osasi englantia ja neuvoi meitä jäämään pois. Niin lähdimme umpimähkään kävelemään ja tulimmekin Strahovin luostariin. Kauempana näkyi ns. Eiffeltornin pienoistorni. Luostarin kirjastoon oli myös pääsymaksu ja valokuvausluvasta sai maksaa myös pienen summan, salamaa ei kuitenkaan saanut käyttää joten en saanut niin hyviä kuvia kuin olisin halunnut. Kirjasto on todella kaunis ja näkemisen arvoinen. Sanat ei riitä kuvaamaan sitä.

 

Kävimme myös kurkkaamassa luostarin kappelia. Se oli todella kaunis myös. Valokuvaaminen kielletty, mutta nappasin kännykällä muutaman kuvan äkkiä.

Sitten lähdimme kävelemään ihmisjoukon perässä alaspäin. Olisin halunnut mennä köysiradan vaunulla, mutta emme nähneet sitä missään. Jostain luin, että se olisi kulkenut tuon pienois Eiffeltornin juurelta, mutta emme käyneet siellä.

Kun kuljimme tietä pitkin alaspäin tulimme Prahan linnan luokse.  http://www.prague.fm/fi/7300/prahan-linna/Prahan_linna  Jälleen upea kokemus!

0T0A8342

Ihmettelimme miten vahtisotilaat pystyivät tuossa helteessä seisomaan niin paikallaan, täysin liikkumatta.

 

Kävelimme linnan pihalle ja sen kautta tulimme kertakaikkiaan upean kirkon luokse.

Se on Pyhän Vituksen katedraali. Jälleen ei sanat riitä kertomaan miten upea ja kaunis se on! Se on niin valtava, etten saanut yhtenäistä kuvaa katedraalista. Täällä kävimme myös katedraalin matkamuistomyymälässä ja ostin lapsenlapsille pojille hauskat vanhanajan ritsat. Ne olivatkin  menestys, pojat Lucas  10 v ja Rasmus 7 v pitivät niitä Angry Birds ritsoina.

Tämän jälkeen lähdimme jälleen kävelemään alaspäin. Emme nähneet ruusupuutarhoja joista olin lukenut. Ne varmaan jäivät jonnekin sivulle. Lopulta tulimme hienojen maisemien kautta tietä alaspäin takaisin lähtöpisteeseen ja kävelimme takaisin pitkin Kaarlen siltaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tullessamme takaisin ostin eräästä liikkeestä joka sijaitsi vanhan kaupungin kujilla lapsenlapsilleni tytöille puiset Marionetti-nuket. Niitä oli joka paikassa myynnissä Prahassa ja huomasin sitten myöhemmin, että olisin saanut kaikkein halvimmalla samat nuket torikioskipaikasta. Myyrän seikkailut lastenohjelmasta tuttu Myyrä on myös suosittu ja sitä olisi saanut mukeissa taikka palapeleissä. Ostin pienimmälle lapsenlapselleni hauskan koirapalapelin ja yllätyin miten hän piti siitä, vaikka on vasta alle vuoden ikäinen. Palapelissä on hauskat värit. Hiukan jäi itseäni harmittamaan etten ostanut Myyrän seikkailut mukia itselleni muistoksi. No se tarkoittaa, että on lähdettävä uudestaan Prahaan.

Tässäpä päivämme kuluikin ja nälkäkin alkoi tulemaan joten lähdimme käymään taas torialueella iltaoluella ja syömässä vartaassa paistettua kinkkua ja perunaa hapankaalin kanssa. Tätä ruokaa myydään pienissä kioskeissa torin laidalla. Kinkku maistui aivan meidän joulukinkulta ja oli hyvää. Myyjä leikkasi klimpin lihaa ja laittoi toiselle lautaselle peruna/hapankaaliseoksen, siitä sitten jaoimme ruuan Pirkon kanssa. Annos oli niin iso, että annoimme loput nuoren pariskunnan laihalle dobermannin näköiselle koiralle. Sen emäntä kaivoi roskiksesta ruokaa koiralle ja minun tuli kovasti suru koiran puolesta. En meinannut kehdata Pirkolle sanoa, että haluaisin antaa koiralle loput, mutta Pirkko ymmärsi heti kun mainitsin asiasta ja antoi hänkin omalta lautaseltaan. Niin vein melko ison annoksen kinkkua ja perunaa koiralle joka sai makoisan aterian. Pirkko ehdotti vielä, että annamme puolikkaan isosta vesipullostamme jotta koira ja pariskunta sai juoda. Koiran omistaja olikin jo sillä aikaa menossa myyntikojulle pienen kipon kanssa pyytämään vettä, mutta saivat nyt meiltä sitten n. litran verran.

 

 

 

 

 

 

Jälkiruuaksi  maistoimme myöskin paikallista kuuluisaa katuherkkua, se näyttää rullatulta munkilta. Siihen sai sisälle ostaa jäätelöä. Ostimme herkun jäätelön kanssa. Minun oli niin kuiva, etten halunnut syödä kuin jäätelön siitä. Se maistui pullan ja munkin sekoitukselta. Pirkon munkki taisi olla pehmeämpi sillä hän söi kaiken.

Maanantaina lähtöpäivänä kävelimme sitten jälleen torin suuntaan ja lähdimme käymään tuolla ns. kalliimmalla ostoskadulla. Siellä kävimme kenkäkaupassa nimeltä Bata, joka on kuuluisa koska siellä on viidessä kerroksessa kenkiä. Olimme eksyneet kauppaan jo lauantaina, mutta emme ymmärtäneet silloin käydä yläkerroksissa. Viimeisessä kerroksessa on Outlet, jossa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tarjouksia. Pirkko löysi sieltä kivat kengät, mutta koska itselläni on niin pieni jalka en löytänyt mitään mistä olisin pitänyt. Suosittelen paikkaa kuitenkin. Kävellessämme törmäsimme myös samaan Merirosvokarkkipuotiin jossa olimme jo aiemmin käyneet. Kävin ostamassa lapsenlapsille tuliaisiksi valtavan kokoisia hämähäkkejä ym karkkeja. Pirkko osti pojalleen suklaisia ”linnunmuna” karkkeja ja taisin minä pussiin laittaa samoja ym. myös itselleni maistiaiseksi.

0T0A8138

Samalla kävelyreissulla löysimme myös uudestaan tuon paikan jossa torikojut ovat ja olimme päättäneet mennä sinne uudestaan myöhemmin kenkäkaupan jälkeen. Olimmekin juuri kävelleet torikojujen ympäri kun ystävämme Masha soitti ja halusi liittyä seuraamme, joten kävelimme takaisin torille ja sovimme tapaamisen kellon alle. Sen jälkeen lähdimme kolmisin takaisin torikojuja kohti. Ostimme Pirkon kanssa noita-akat jonka voi laittaa roikkumaan ja kun taputtaa käsiä yhteen noita alkaa nauramaan hirveällä äänellä. Kuinkahan monta noitaa on tullitarkastus nähnyt turistien matkalaukuissa menevän.

Myyntikojuilta lähdimme sitten takaisin toria kohti sillä olimme päättäneet syödä eräässä ravintolassa viimeisen matkapäivän kunniaksi. Minä söin ribsejä ja ne maistuivat todella herkullisilta, mukana tietysti Krusovic olutta.

 

 

 

 

 

 

Sitten halusimme vielä käydä yhdessä leivoskahvilla ja ihme kyllä minä osasin suunnistaa siihen ihanaan kahvilaan jossa kävimme aiemmin Pirkon kanssa.

 

WP_20160606_008

Kun tuli aika lähteä hotellille hakemaan laukkuja pyysimme Beniä soittamaan meille taksin. Olimme saaneet pitää huoneemme niin pitkään kuin halusimme, mikä oli hotellilta erittäin ystävällistä. Yllätykseksemme saimme hotellin oman autonkuljettajan viemään meidät lentokentälle ja se maksoi vain 25 e. Yllättävän monessa paikkaa Prahassa sai maksaa myös euroilla.

Hyvästelimme mukavan autonkuljettajamme Martinin ja astuimme lentokentälle sisälle. Matka kotiin sujui mukavasti lentohan kestää vain 1,5 tuntia.

 

 

 

 


					
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s