RINKKAREISSU INTIAAN 2008

Aiemmilla matkoilla Goalla tapasin henkilöitä, jotka matkustivat Intiassa rinkkareissulla ja ajatus jäi kytemään mieleeni. Luin netistä kaikki mitä löysin eri paikoista ja matkasuunnitelma alkoi hahmottumaan mieleeni.

Soittelin Kuopioon Helenalle ja kerroin suunnitelmistani. Hän pyysi minua käymään heillä innostamassa Markkua lähtemään reissuun. Keräsin paperini ja karttani mukaan ja lähdin Kuopioon. Eipä kauaa tarvinnut puhua kun Markku jo innostui. Jatkoimme suunnittelua puhelimitse. Markku löysi Suomi24 keskustelupalstalta erään Tommin kirjoittaman jutun henkilöstä nimeltä Vikram Rai Delhissä. Kehui tätä luotettavaksi oppaaksi. Otin yhteyttä Vikramiin ja sovimme tapaamisesta Delhissä.

Tyttäreni Meri halusi mukaan hyvän ystävänsä Ronjan. Niinpä alkoi matkavalmistelut, malarialääkkeen hankkiminen, porkkanatabletit apteekista ja rokotusten tarkistaminen sekä tietenkin tärkeä vatsalääke.

Varasin Karjaan matkatoimiston kautta hotellihuoneet kahdeksi yöksi Delhissä. Siitä eteenpäin oli tarkoitus Vikramin avulla etsiä majoitusta. Hotelli oli nettiesitteen mukaan keskeisellä paikalla Delhin nähtävyyksien lähellä. Mutta osoittautui, että hotelli ei sijainnutkaan nähtävyyksien lähellä, vaan aivan toisella puolen Delhiä. No sellaista sattuu seikkailijoille. Annoin kyllä ystävällismielisesti palautetta Karjaan Matkahaukkaan asiasta.

Lähdimme matkaan Finnairin suurella koneella. Saavuimme yöllä Delhiin. Taksi oli odottamassa lentokentällä kuten olimme hotellista pyytäneet. Mutta kun saavuimme hotellin luokse, ihmettelin paikkaa. Oli pimeää ja piti kävellä kujan läpi hotellin ovelle. Näkymä oli hiukan kalsea. Hotellin aulassa halusimme heti vaihtaa rahaa. Saatuani nipun rahaa sanoin Markulle, että saimmekohan oikean kurssin mukaan. Ilmeeni varmaan kertoi jotakin, koska hlö hotellin aulapalvelussa alkoikin laskea lisää rahaa kädelleni. Menimme väsyneinä nukkumaan ja aamulla oli sovittu tapaaminen Vikramin kanssa.

Tulo Delhiin yöllä ja tässä hotellin ulkopuolella.

Vikram tulikin ja ensitöikseen sanoi, että mikä ihmeen hotelli meillä on, koska hän luulee tuntevansa Delhin hotellit, mutta sai nähdä vaivaa löytääkseen meidät. Hän kertoi meidän olevan Delhin islamilaisella puolella. Sen huomasimme itsekin kun menimme kadulle hänen perässään. Katu oli täynnä mustapukuisia miehiä.

No eihän siinä mitään, menimme Vikramin järjestämään autoon ja lähdimme tutustumaan Delhiin.

Kävimme aivan ihanassa temppelissä jonne haluaisin mennä uudestaan…niin kaunis se on. Temppelissä oli lasten koululuokka ja kaikki lapset halusivat kätellä meidät. Niin sitten seisoimme jonossa koko porukka ja kättelimme jokaisen.

Intian matka 15.2 - 6.3.2008 047

  

Sitten kävimme myös Lotuksen kukan muotoisessa temppelissä joka on kuuluisa, siitä että se on tarkoitettu kaikille maailman uskontokunnille. Hyvin kaunis. Kengät piti jättää ulkopuolelle ja laittaa tossukat jalkaan. Löysimme kyllä omat kenkämme samasta paikasta käytyämme temppelissä. Temppeli on ulkopuolelta todella kaunis, mutta sisältä se ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Paljon penkkirivejä joissa ihmiset saivat istua hiljentymässä. Myös minä istuin hetken paikallani hiljentyen rukoukseen.

Kävelimme myös Intian portin luona ja siellä oli nuoria koulupoikia jotka halusivat tyttöjen kanssa samaan kuvaan.

        

Suunnitelmiini kuului päästä Himalajalle Dalai Laman luostariin. Automatka sinne kesti n. 12 tuntia. Vikram järjesti meille auton ja kuljettajan. Auto oli tilava, Markku istui kuljettajan vierellä, Helena ja minä heidän takana ja tytöt auton takaosassa jossa oli myös penkit. Mietin miten tytöt jaksavat istua autossa niin pitkään, mutta hyvin jaksoimme koska matka oli mielenkiintoinen.

Ajomatkalla sattui vaarallinen tilanne, kun kuljettajamme väisti tietä ylittäviä koiranpentuja. Hän jarrutti niin äkkiä, että takana tuleva kuorma-auto joutui väistämään meitä ohittamalla ja kuorma-auto meni kahdelle pyörälle. Kuljettaja oli todella taitava ja sai auton hallintaansa. Kuskin vieressä ollut mies kumartui ulos ikkunasta ja sylkäisi meitä kohti. Tilanne oli melkoinen, mutta onneksi kaikki selvisivät siitä, jopa suloiset koiranpennut.

Ajaessamme alkoi pikkuhiljaa maisema kohota ylöspäin ja Himalayan vuoristo näkymään. Matkalla näimme isompia apinoita ja lehmiä. Kun saavuimme Dharamsalaan, olin jälleen kerran tyytyväinen Vikramin järjestämään hotelliin. Se sijaitsi aivan Dalai Laman luostarin lähellä. Hotellihuone oli hiukan kostea ja kylmä. Emme olleet varautuneet lämpimiin vaatteisiin. Tapeteissa oli kosteusvaurioita. Suhtauduimme asiaan seikkailumielellä. Kun menimme tutustumaan luostariin, oli vaikuttavaa kävellä munkkien joukossa. He pitivät rukoustilaisuutta ja eräs nuori miesmunkki vinkkasi minulle, että voin mennä katsomaan alttaria. Kävelin varovaisesti huoneeseen ja menin ihastelemaan lumoavan kaunista alttaria. Munkit lauloivat aaa mummanimum. Kävin myös koskemassa rukousmyllyä ja esittämässä oman rukousajatukseni maailmankaikkeuteen. Kun munkkien tilaisuus oli ohi he kokoontuivat jonoon rappusiin. Menimme myös jonoon laskeutuaksemme alakertaan pois. Ihmettelimme kun huomasimme erään munkin seisovan rappusten alapäässä iso rahatukku kädessään. Hän jakoi siitä munkeille. Huomasin muutaman närkästyneen katseen ja alhaalla huomasimme, että me naiset olimme miesten jonossa ja viereisessä rappusessa oli naismunkkien jono. No turisteja kohtaan oli varmasti ymmärrystä etiketin rikkomisen suhteen.

Minulle kerrottiin Dalai Laman pitävän seuraavana aamuna aikaisin opetustunnin. Minä aamu-uninen ihminen päätin innoissani herätä kukonlaulun aikaan. Niinpä sitten seuraavana aamuna innoissani menin luostariin ja odottelin ja odottelin. Mitään ei tapahtunut ja kysyessäni asiaa sain tietää Dalai Laman pitäneen tunnin jo edellisenä aamuna. Voi kurjuus, mutta en kauaa jaksanut harmitella asiaa, koska tunsin oloni niin hyväksi kävellessäni munkkien joukossa luostarissa.

Luostarin lähellä sijaitsee pääkatu jossa on pieniä putiikkeja ym myyjiä. Munkit ostivat rahoilla ruokaa paikallisilta myyjiltä. Astuessamme sisälle erääseen pieneen kauppaan ja katsellessani Tiibetiläisiä rukousmaljoja, niin myyjä sanoi, että hän muistaa minut ja Merin Goalta Anjunan hippimarkkinoilta aikaisemmilta vuosilta. Olipas iloinen yllätys! Ostin rukousmaljan häneltä, mutta en ole koskaan oppinut soittamaan sitä niin hienosti kuin myyjä teki. Mahtaako syynä olla vasenkätisyyteni vai jotakin muuta vikaa tekniikassani!

Olimme vain kolme päivää Dharamsalassa, mutta se jäi mieleen mahtavana henkisenä kokemuksena! Haluaisin matkustaa sinne uudestaan!

Seuraava kohteemme oli Agra, jonne Vikram oli varannut meille oikein ihanan hotellin. Kaikki hotellit jotka hän meille järjesti olivat edullisia, mutta viihtyisiä. Oli tarkoitus aamulla aikaisin mennä katsomaan auringonlaskua Taj Mahaliin. Heräsimme ajoissa ja odottelimme Vikramia ja autonkuljettajaamme. Mutta ketään ei tullut. Lopulta he saapuivat pelästyneen oloisina ja anteeksipyytävinä. Olivat nukkuneet pommiin. Mietimme, missä he ovat yöpyneet. Joissakin hotelleissa on nukkumahuone autonkuljettajille ja joissain paikkoin epäilimme heidän nukkuneen autossa. Tästä minulle tuli hiukan huono omatunto kun itse nukuimme niin hyvin hotellihuoneessa. Kysyessämme asiaa heiltä saimme vastaukseksi vain, että heillä on hotellihuone muualla.

Lähdimme sitten Taj Mahaliin tutustumaan ja vaikka emme nähneet sitä auringon noustessa, niin kokemus oli mahtava silti. Paikka on todella kaunis ja näkemisen arvoinen! Sinnekin voisin lähteä uudelleen.

Matkamme jatkui sitten Jaipuriin. Jaipuri tuntui valtavalta kaupungilta, suuremmalta kuin Delhi. En tiedä miksi koin niin. Jaipurissa kävimme ns. keramiikkatehtaalla katsomassa ihania keramiikkaesineitä. Markku osti Helenalle ihanan keramiikasta tehdyn pöydän. Mietin miten mahtaa olla tuleeko se koskaan perille Suomeen, mutta niin vain matkamme jälkeen pöytä tuli perille. Kävimme myös Amberin linnoituksessa, mutta norsulla emme matkanneet ylös vaan ajoimme autolla. Kävimme myös eräässä toisessa linnoituksessa jonka nimeä en valitettavasti muista. Jos joku tietää tuon nimen kuvan perusteella niin kertokaa minulle, kiitos!

Tytöt halusivat ratsastaa norsulla ja kysyin Vikramilta olisiko sellainen mahdollista ja vielä sellaisella norsulla jota on hoidettu hyvin. Vikram vei meidät Jaipurissa keskellä kaupunkia sijaitsevaan norsutalliin jossa saimme ensin katsoa norsuja. Sitten tytöt pääsivät norsun kyytiin. Tyttöjen kiivetessä ylös tuli pieniä lapsia heidän ympärilleen  ja lapset juoksivat norsun perässä Merin ja Ronjan ollessa kyydissä.

Jaipurissa Vikram järjesti meidät myös Intian yhdestä suurimmista elokuvateattereista kuullessaan minun rakastavan Bollywood-musiikkia ja elokuvia. Teatteri oli todella mahtavan kaunis, kuin kuninkaallinen ooppera. Istuimme VIP-aitiossa ja elokuvaan kuului väliaika jolloin haimme pop-cornia ja juotavaa kuten asiaan kuuluu. Ei ollut vaikeata arvata kuka oli elokuvan roisto ja ketkä rakastavaisia. Ihana kokemus tuo!

Vikram vei meidät myös yhtenä iltana paikkaan jossa oli ruokaa ja erillaisia esityksiä. Oli tanssia ym. Mieleeni jäi selvännäkijä joka katseli tulevaisuutta. Hän kertoi minulle miten menen nuoren intialaisen miehen kanssa naimisiin. Samalla hän katseli Vikramia veikeästi. Kylläpä meitä nauratti Vikramin kanssa tuo ruusuinen tulevaisuus. Ilta oli oikein mukava. Ainoa mistä hermostuin oli kun takaisin mennessä autonkuljettajamme meinasi kolhia toista autoa. Olimme moneen kertaan huomauttaneet hänen ajotavastaan, ettemme pitäneet kun hän ajoi niin lujaa ja huolimattomasti. Taitaa olla hiukan tyypillistä Intiassa.

Matkamme jatkui sitten junalla Jaipurista Goalle. Se oli mahtavan elämyksellinen matka. En ollut tiennyt, että liput tulee varata etukäteen, mutta Vikram järjesti tämänkin asian meille. Junassa oli mukavaa, kun intialaiset tulivat juttelemaan kanssamme. Yllätys oli kun porukka heitteli kaikki roskat pitkin lattiaa, meidän keräessämme omat roskamme pussiin odottamaan siivoojaa. Mutta junan pysähtyessä asemilla tuli siivoojat ja putsasivat junan lattiat. Junassa myytiin myös erilaisia intialaisia pikku naposteluruokia. Emme uskaltaneet ostaa niitä vatsataudin vuoksi, ettemme saisi mitään bakteeria. Outoa oli, kun junassa oli ovet auki, mutta pian jo itsekin roikuin oviaukossa kamera kädessä kuvaamassa ihanaa auringonlaskua ja maisemia. Eräässä paikassa junan pysähtyessä teki mielemme pieniä banaaneja, mutta en uskaltanut itse juosta ostamaan vaikka myyjä oli aivan junan vieressä. Annoin rahaa eräälle intialaiselle joka oli menossa itselleen ostamaan niitä ja hän toikin meille nipun banaaneja ja vaihtorahat takaisin. Junavaunussamme oli makuulaverit ja viltit. Olimme hyvin väsyneitä ja kun kiipesin yläpetille nukkumaan niin Meri ja Ronja valvoivat vielä. Aamulla he kertoivat kuinka monta torakkaa oli rivissä marssinut junan lattialla. Myös pieni hiiri juoksenteli meidän vaunussa. Meillä oli ilmastoitu vaunuosasto. Junalippu oli Jaipurista Panjimiin, mutta viestitellessämme Goalle pojille saimme tietää, että meidän kannattaakin jäädä junasta Thivimissä. Junamatka kesti n. 28 tuntia mutta oli todella sen arvoista.

Niin sitten saavuimme Goalle, Tvivimin asemalla jäimme junasta pois ja otimme taksin. Kyllä oli riemukasta tavata taas ystävämme Mathew, Gopal, Sun ja pojat Ramesh, Siddu, Kalpesh ja uusi poika Asif. Muiden nimiä en harmi kyllä muista vaan vain heidän jotka ovat niin sydämmessäni.

Goalla meillä oli varattuna hotellihuoneet Tjäreborgin matkatoimiston kautta kuten Finnairin lennotkin. Hotelli oli oikein hyvä ja pienen kävelymatkan päässä Calanguten rannalta.

Olin luvannut tytöille, että olemme rannalla niin paljon kuin he haluavat kun alkumatka kierreltiin Pohjois-Intiassa.

Halusimme heti saapumisiltana mennä syömään MR ravintolaan tervehtimään omistajaa ja tarjoilijoita. Menimme sinne pienellä tuktuk-autolla. Olin juuri astumassa ulos kulkuvälineestämme kun näin omistajan riemuissaan tulevan tervehtimään meitä. Markku sanoi huomanneensa hänen ilmeensä kun tämä oli nähnyt minun astuvan ulos kulkuvälineestä. Olipa iloinen asia, että MR omistaja muisti!

 

Lomamme Goalla sujui yhtä ihanasti kuin aiemminkin. Kun tuli aika lähteä, niin hotellistamme annettiin puhelinnumero eräälle yhteyshenkilölle, joka järjesti meille junaliput Mumbayhin josta Finnairin lentomme oli määrä lähteä. Niin matkustimme jälleen junalla. Pidän sitten kovasti tästä tavasta matkustaa Intiassa. Näkee maisemia ja ihmiset tulevat juttelemaan. George joksi nimitimme yhteyshenkilöämme oli luvannut järjestää taksin meitä vastaan Mumbayssa. Tulimme hyvin myöhään n. 24 aikaan perille. Tunnelma ei ollut kovin mukava kun väsyneenä etsimme taksiamme. Saimme heti asemalla kovasti tarjouksia takseista ja eräs mies lähti seuraamaan perästämme itsepintaisena. Vähän jo alkoi pelottamaankin kun yöllä ihmettelimme missä taksimme on. Soitin Georgelle ja hän vakuutti, että taksi tulee. Seisoimme siinä aseman ulkopuolella odottelemassa ja miesporukka seisoi lähellä katselemassa meitä. Onneksi taksimme sitten tuli ja ihmettelin kun siinä ei ollut taksikylttiä. Menimme kuitenkin autoon ja samassa tuli poliisi paikalle. En tiedä mitä tapahtui, mutta kuljettaja näytti papereita ja selitti ilmeisesti keitä olimme. Saimme sitten jatkaa matkaa ja taksi vei meidät hotelliin kuten George oli luvannut. Kaikki hyvin siis. Hotellissa huomasin, että huoneemme ikkunaa ei saanut lukkoon ja se oli kadulle. En meinannut uskaltaa verhoja raottaa 🙂 . Mutta kukaan ei pyrkinyt yöllä sisälle. Hotelli oli laadultaan huonoin matkamme aikana. Ensi kerralla pyydän Vikramia järjestämään meille majoituksen jos menemme Mumbayhun tai muuhun paikkaan, joka ei sijaitse Goalla.

Intian matka 15.2 - 6.3.2008 739 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 741 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 742 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 746 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 731 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 750 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 753 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 755 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 756 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 758 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 769 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 770 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 773 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 774 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 775 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 776 Intian matka 15.2 - 6.3.2008 777

Mumbay tuntui suurelta kaupungilta kuten Jaipurikin. Delhi on suuri kaupunki ja pidin eniten näistä kolmesta juuri Delhistä. Olisin halunnut mennä katsomaan paikkaa jossa kuvataan Bollywood-elokuvia, mutta taksikuljettajamme kertoi sen maksavan 100 e/hlö  ja siellä ei paraikaa kuvattu mitään. Pettymys! Mutta ajelimme muuten katsellen Mumbayta. Näimme mm. maailman suurimman pesulan. Se on näkemisen arvoinen. Ihmetystä herättää miten intialaiset saavatkin vaatteensa näyttämään niin valkoisilta ja puhtailta. Pesulan olosuhteet näyttivät kyllä järkyttäviltä. Saman pesulan voi nähdä kuuluisassa elokuvassa Slummien miljonääri. Silloin Meri ja Ronja alkoivat autossa valittaa huonoa oloa. Ja vaikka annoin lääkkeen, niin he alkoivat oksentelemaan. Sitä jatkui yön yli. Tunsin huonoa omaatuntoa kun olin junassa antanut periksi ja ostanut junassa myytäviä pasteijoita. Olimme välttäneet sitä junamatkalla Jaipurista Goalle. Itse söin kuitenkin samoja pasteijoita enkä tullut sairaaksi joten en tiedä mistä tytöt sen sitten saivat.

Tuli aika lähteä lentokentälle. Lähtöselvitystä tehdessämme minulle selvisi karmea asia. Minulle sanottiin, ettei meillä ole paluulennolle lippuja! Mitä? Tjäreborg oli varannut meille ainoastaan liput Helsinki – Delhi eikä takaisin vaikka olimme maksaneet ne. Käsittämätöntä! Minulla oli rahaa 1300 e kädessä, mutta niillä ei saanut ostaa lentolippua vaan piti olla kortti. Siihen aikaan minulla oli Visa Elektron kortti. Tiesin, että tilillä oli tarpeeksi rahaa, mutta se ei toiminut vaika lentovirkailija moneen kertaan sitä koitti. Ei auttanut kuin soittaa Suomeen veljelleni ja herättää hänet. Häneltä sain Mastercardin numeron jolla ostimme tytöille ja minulle liput. Markulla ja Helenalla oli Visa Elektron joka toimi onneksi.

Kun lopulta saimme lentoselvityksen tehtyä, niin virkailija käski meidän kiiruhtaa turvatarkastukseen. Juoksimme ja selvisimme nopeasti. Pääsimme viime hetkellä Finnairin koneeseen ja kotimatkalle. Huh!

Lentokoneessa takanamme istui muutama mieshenkilö. Keskusteltuamme kävi ilmi, että he olivat olleet kuvaamassa Intiassa lapsia ja perheiden köyhiä olosuhteita. Ovat tehneet aiemmin lastenohjelmia. Mieleeni jäi postitiivisena asiana se kun henkilö sainoi minulle, että minulla on kasvot jotka sopisivat televisioon. 😀 pitäisikö hakea töitä lapsille sadunkertojana kuten Kylli-täti aikoinaan. Kertoisin hurjia Peikko- ja Keijukaistarinoita.

Kotiuduttuamme aloin selvittelemään sotkua lentolipuistamme. Tjäreborgin kanssa oli erittäin hankalaa käydä kirjeenvaihtoa ja puheluita. He eivät millään myöntäneet tehneensä virhettä lippujen tilauksessa. Finnairilta sain paperit jossa he todistivat saaneensa vain lipputilauksen Helsinki – Delhiin. Finnair ystävällisesti myös lähetti minulle herkkupakletin ja tyttärelleni elokuvalippuja Helsinkiin. Tjäreborgilta saimme vain kylmää kättä ja epäystävällisyyttä. Päätin silloin, etten koskaan enää tilaa mitään matkaa tai lentoja Tjäreborgilta. Nykyään olen miettinyt, että ehkäpä heidän palvelunsa on muuttunut ja he hoitavat asiakaspalvelunsa huolellisesti. En tiedä…ehkä pitäisi rohkeasti kokeilla. Jotain kuitenkin kertoo se, että Tjäreborg maksoi takaisin lentoliput jotka jouduin luottokortilla ostamaan. Meni jonkin aikaa ja huomasin, että myös Visa Elektroniltani oli otettu matkan hinta ainakin neljä kertaa. Eli kortti toimi sittenkin. Onneksi pankki palautti nuo rahat välittömästi tililleni.

Tämä oli siis meidän seikkailumatkamme Intiassa! Vuosia on kulunut, enkä suunnitelmista huolimatta ole päässyt poikiani tapaamaan. Rakensin talon samana vuonna kuin tämä matka oli ja pikkuhiljaa olen saanut sitä valmiiksi. Nyt olisi siis taas aika matkustaa Intiaan! Katsotaan toteutuuko tämä ensi vuonna helmikuussa!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s