INTIA 2005

Minulla oli suuri haave…matkustaa Egyptiin. Luin kaiken mitä löysinkään Egyptin historiasta. Harrastan vatsatanssia ja rakastan egyptiläistä musiikkia. Haave toteutui ja pääsin koskettamaan Pyramidia. Se tuntui mahtavalta. Ensimmäinen matkani Egyptiin oli Hurghadaan. Kunnes entinen työkaverini kehoitti minua matkustamaan Intiaan. Eräs oppilaani kertoi myös ihastuneensa Intiaan ja kehoitti minua matkustamaan sinne. Niinpä sitten päätin lähteä Aurinkomatkojen matkalle tyttäreni Meri-Tuulian kanssa. Vuosi oli 2005. Oppilaani kehoitti menemään Goalla Calanguten rannalla chak Horizontiin. Siellä oli ollut mukavia pikkupoikia ja muita työntekijöitä.

Työterveyslääkäriltä pyysin reseptin malarialääkkeitä varten, tarkistin myös rokotukset, että ovat voimassa. Lääkärini Marja kirjoitti myös antibioottia mukaan joka auttaisi vatsataudissa. Hänen tytär matkusteli Intiassa, joten lääkärini tiesi hyvän lääkkeen. Lisäksi aloitimme syömään apteekista ostettuja porkkanatabletteja, jotka auttoivat ettemme palaneet niin helposti. Lääkärini neuvoi myös ottamaan mukaan Osmosalia jota piti sekoittaa pussi puoleen litraan vettä vatsataudin iskiessä.

Lentokoneessa viereeni istui Markku Kuopiosta ja käytävän toiselle puolelle hänen vaimonsa Helena, joka kysyi kun laskeuduttuamme hotelliamme ja voisimmeko tavata loman aikana. Siitä alkoi ystävyytemme joka jatkuu edelleen!

Goalla etsimme Horizont chakin rannalla ja tutustuimme ihaniin intialaisiin pikkupoikiin ja paikan muihin työntekijöihin sekä omistajaan Mathewiin. Muutaman päivän kuluttua pojat kysyivät voivatko he myös kutsua minua äidiksi kun kuulivat Merin näin tekevän. Pojat Ramez ja Siddu sitten huutelivatkin painavia tuoleja nostaen: Look äiti how strong I am sekä pullistelivat pieniä hauislihaksiaan 😉 ja minä vastasin: Vau you are really strong boys!

Olimme majoittuneet Gary’s hotelliin joka sijaitsee aivan lähellä Calangutan rantaa. Hotellihuoneessa on ilmastointi mikä on todella tarpeen Intiassa. Hotellissa oli koira jonka nimi oli Linda. Meri kävi joka päivä rapsuttelemassa Lindaa joka oli suloinen koira.

Hotellin lähellä kohti rantaa on myös aivan ihana ruokapaikka MR nimeltään. Omistaja on erittäin mukava ja hänellä ystäviä Suomessa Joensuussa josta lähettävät savupuruja hänelle. Ravintolassa saa siis perunamuussia ja savustettua kalaa. Suuret katkaravut olivat minun herkkua ja sizzler annos hauska kun se tulee pöytään hurjasti savuverhossa. Löysimme myös erittäin suositun Nepalilaisen ravintolan jossa on erittäin hyvää ruokaa ja mahtavan kokoisia salaatteja ja jälkiruuaksi tilasimme aina tuoreita mansikoita siellä. Siitä tuli MR:n ohella toinen lempipaikoistani. Lisäksi söimme joinakin iltoina rannalla Horizont schakissa. Ruoka oli erittäin hyvää sielläkin.

Retkillä kävimme Aurinkomatkojen kanssa. Mm pienellä jokilaivaristeilyllä jossa sai ruokaa, Kävimme tutustumassa myös ns. vanhaan Goan keskustaan. Kävimme Basilica do Bomin eli Pyhän Jeesuksen kirkossa joka ajalta jolloin Goa oli Portugalin siirtomaa. Siellä on esillä Francis Xavierin muumio ja lähetystyöstä kertovia maalauksia.

Kävimme myös pääkaupungissa Panjimissa ostoksilla. Goalla on myös paljon autiorantoja. Pyysimme taksia viemään meidät yhdelle jonka nimeä en enää muista. Paikka oli ihana ja tytöt keräsivät pieniä simpukoita siellä. Hiekkakoloissa näkyi myös pieniä hauskoja rapuja. Ostimme suuren vesimelonin rannan vieressä olevalta Goalaiselta mieheltä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kävimme myös omatoimisesti retkellä Dughasagarin vesiputouksella. Taksi vei meidät paikkaan josta lähdimme viidakkoon jeepeillä. Matka oli mukava jeepissä keikkuen ja vaatteemme tulivat keltaiseen hiekkapölyyn, joten sinne ei kannata mennä ihan valkoisessa puserossa.  Vesiputouksen läheisyydessä oli apinoita joita ruokimme banaaneilla. Putous laski pieneen lammikkoon jossa uimme.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Eräänä päivänä Markku vuokrasi vesiskootterin. Hän otti Merin ja Ramezin kyytiin ja surrauttivat merelle. Olin aivan hermona kun heitä ei näkynyt ja varsinkin kun huomasin rannalla skootterivuokraajien myös alkavan tähyilemään levottomasti. Kun he vihdoin tulivat takaisin ja huokaisin helpotuksesta, Markku käänsikin skootterin ja he menivät suoraan takaisin merelle. Voi sitä kauhua jota tunsin! Sitten seuraavana päivänä Markku vuokrasi skootterin ja ottti Merin taas kyytiin. Olimme heidän hotellissa eli Marina Duradassa ja Markku lupasi että käyvät vain pienen pätkän. Mutta taas he viipyivät ja olin hiukan paniikissa kun odottelimme aurinkotuolissa makoillen Helenan kanssa. Sieltä he vihdoin innoissaan tulivat, olivat kuulema käynneet karkkikaupassa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Oltuamme n. viikon Goalla aloin tuntemaan outoa kurlutusta vatsassani ja huonoa oloa, samoin Meri. Otimme heti antibioottia ja Osmosalia ja selvisimmekin yhden päivän huonovointisuudella. Kiitos ihanan lääkärini Marjan.

Kävimme myös omatoimisesti retkellä maustefarmilla. Siellä ostimme mustaapippuria ja joimme kookosta. Markku totesi, ettei enää juo intialaista ”pontikkaa” kun näki miten sitä tehtiin paljain jaloin :D. Farmilla oli norsu pesulla ja Meri meni ales sitä pesemään. Miehet huutelivat peräämme, että siitä olisi pitänyt maksaa, mutta sanoin että tulemme takaisin myöhemmin, tosin emme menneet takaisin.

Kävimme kaksi kertaa Anjunan hippimarkkinoilla jotka ovat ihanat värikkyydessään ja myyjineen. Ramez ja Siddu toimivat oppaanamme. Lisäksi he veivät meidät toisille suurille markkinoille. Pojat puhuivat myös innoissaan go-cart autoista ja ihmettelimme mitä ne ovat. Veimme heidät sitten sinne kysyttyämme ensin Mathewiltä lupaa, koska hän vastasi pojista Horizont-chakissä. Poikien piti aina kysyä häneltä lupaa minne tahansa mennessään kanssamme, mitä pidin hyvänä asiana. Menimme sitten viemään pojat ajamaan autoja. Istuimme Helenan kanssa katsomossa ja teimme aaltoja joka kerta poikien ohittaessa meidät. He olivat todella onnellisia päästessään ajamaan autoja.

Ensimmäinen matkamme Intiaan oli todella elämyksellinen ja nimenomaan ihanaksi sen teki nuo pienet pojat Ramez ja Siddu sekä muut Horizont-chakistä.

Merin serkku Päivi matkusti Goalle ystäviensä kanssa viikkoa meidän jälkeen ja vietimme myös aikaa yhdessä.

Intian matka 10-25.3.2005 045

Kun tuli aika matkustaa kotiin, niin Meri kyynelehti niin, että lupasin hänelle, että  säästetään rahaa ja tullaan uudelleen poikia tapaamaan.

Rakastuin Intiaan, ihmisiin, maisemaan ja kulttuuriin. Se tunne kun istui illalla rannalla katsomassa auringonlaskua ja kuuntelemassa meren aaltojen ääniä sekä intialaisten ystäviemme seurustelua kanssamme! I Love India!

                                             Meri, Ramez ja Siddu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s